Illan pohdittuani tulin siihen tulokseen, että tottakai mulla on oikeus onneen, vaikka pohjimmiltani surullinen olenkin,sehän on elämää.. Mutta se, että olenko onnellinen onkin sitten aivan toinen juttu. Mietittyäni asiaa perinpohjin tulin siihen tulokseen, että kyllä mä tällä hetkellä tartun enemmän niihin hetkiin. Imen iloa ja onnea itseeni arvokkaiden, ihanien pienien asioiden kautta. Rehellisesti on pakko myöntää, että en mä kokonaisvaltaisesti onnellinen ole. Mä nautin onnenpipanoista, niistä ihan pikkuriikkisistäkin. Ei mulla tai meillä ole asiat vieläkään niin täällä Suomessa, kuin mä toivoisin olevan, että voisin sanoa olevani oikeasti onnellinen, vaikka jo kaksi ja puoli vuotta olen tätä meidän uutta elämää täällä nollasta alkuun rakentanut. Ehkä usein myös sekoitan kiitollisuuden ja onnellisuuden. Mä koen, että voisin todeta olevani täysipainoisesti onnellinen siinä kohtaa, kun mun ei tarvitsisi joka kuukausi venyttää penniä ja elää täysin kädestä suuhun.Stressata jokaikinen kuukausi sitä, että riittääkö rahat edes niihin pakollisiin asioihin. Se on noloa ja se tuo näin yksinhuoltajana joskus yksinäisen ja turvattoman olon. Vihaan sitä fiilistä, koska se tarve pärjätä omillaan on niin voimakas. En mä kaipaa mitään luksusta ympärilleni, mutta sellainen vakaa perusturva olisi kiva ja moni muukin juttu, joka ei ole ollenkaan rahaan sidottu. Ja juu, nyt ehkä joku hymähtelee, et heiiiii mee oikeisiin töihin, mutta mä olen valintani tehnyt. Haluan nauttia täysin viimeisen vaavini taaperoajasta sekä antaa hänelle vahvat eväät tulevaan päiväkotielämään. Hoitovapaa siis jatkuu.. Mut yes, nyt eksyttiin hieman sivuraiteille, mutta ehkä saitte kiinni mun pointin.
Onnellisuus sitoutuu myös paljon haaveisiin ja unelmiin. Usein ajatellaan, että mä olen onnellinen sitten, kun sitä ja tätä on saavutettu. Voi ollakin niin, mutta ei välttämättä, siksi olisikin tärkeää nauttia myös matkasta kohti niitä unelmia. Elää tässä ja nyt, tässä päivässä. Repiä niitä onnenhetkiä ja kiitollisuudenaiheita ihan tästä normiarjesta ja rakkaimmista. Niin mä elän tällä hetkellä. Tartun jokaiseen hetkeen, hengitän ja nautin. Päivänpäätteeksi kirjoitan kiitollisuuspäiväkirjaa, sillä se on mulle keino myös ymmärtää mitä kaikkea ihanaa ja tärkeätä mun elämässä on, vaikkei kaikki joka päivä niin helppoa olisikaan.
On hirmuisesti asioita, joista saan olla kiitollinen ja onnellinen. Nykyään mulle merkitsevät monet asiat elämässäni enemmän kuin koskaan aiemmin. Vaikka mä olen surullinen, niin kyllä mä osaan nauttia ihanista hetkistä täysin ilolla ja onnellisena. Mä yritän imeä tälläisia hetkiä ja ihmisiä elämääni. Tämän mä koen tällä hetkellä äärimmäisen tärkeäksi.
I will be totally happy someday, I will. ❤️ Not yet, not now, but I will.❤️
p.s. Oletko sä totaalisen onnellinen vai löydätkö onnesi hetkistä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti