Rasmus...

Nyt mä jaan teille jotain tosi henkilökohtaista...Tein Rasmuksen muistotilaisuuteen kirjan, jossa on Rasmuksen valokuvia ja johon kaikki muistotilaisuudessa olleet saivat kirjoittaa omia ajatuksiaan ja terkkujaan Rasmukselle. Sittemmin olen liimannut kirjaan myös kukkasissa mukana olleet muistovärssyt ja kuolinilmoituksen. Aloitin kirjan omalla omistuskirjoituksellani, jonka olen kirjoittanut 5.6.2019...kirjaan liittyy myös soittolista, joka löytyy YouTube:sta. Siunaustilaisuudessa siitä soi Forrest Gumpin tunnusmusiikki sekä You Raise Me Up, muuten se pitää sisällään mun ja läheisten toivomaa musiikkia, joka soi muistotilaisuudessa. Mutta siihen mun kesäkuiseen tekstiini.. 

"Rasmus, rakkaista rakkain esikoiseni. Istun tässä keittiönpöydän ääressä ja mietin, että mitä mä eniten haluaisin sulle tänään, siunsuspäivänäsi sanoa ja kertoa..

Kaikista eniten mä haluan, että sä tiedät (vaikka varmasti tiesitkin), että sua rakastettiin ja rakastetaan äärettömän paljon. Sua oli helppo rakastaa. Sä olit tykätty ystävä kaveripiirissäsi, ystävä joka ei koskaan loukannut ketään, eikä ollut kenellekään ilkeä. Mä tiesin sen aina sydämessäni, mutta nyt lähtösi jälkeen olen saanut sen myös monelta ystävältäsi kuulla. Sun kanssasi oli hyvä ja rauhallinen olla, koska sä et halunnut kenellekään pahaa, päinvastoin. Sun sydän oli puhdas ja täynnä kultaa.

Sä synnyit tähän maailmaan toivottuna lapsena, kesäkuussa 21-vuotta sitten. Mun ensimmäisenä lapsenani. Sä teit minusta äidin ja olin/olen siitä äärimäisen onnellinen. Syntymäsi ei ollut mitenkään helppo ja jo silloin sinulla oli paljon enkeleitä matkassasi. Viime hetkillä sinut saatiin pelastettua hätäsektiolla tähän maailmaan. Olit pieni taistellut 18 tuntia, koko synnytyksen ajan napanuora ranteesi ympärillä ja hapensaantisi oli heikentynyt. Pieni Sissini. Voi sitä iloa ja onnea, kun saimme sinut tähän maailmaan. Ikuista arpea kannoit aina poskessasi hätäsektiosssa saadusta veitsen lipsahduksesta. Sä olit jo syntymästäsi lähtien pieni ja urhea Sissini.

Sä olit helppo ja aurinkoinen vauva ja esikoisena kaikkien lellikki. Sait paljon rakkautta ja kaksi vuotta me elettiin täydessä symbioosissa sun kanssasi. Ekat raivarisi sait ollessasi 2v ja 2kk, kun tajusit, että Justus pikkuveli ei jäänytkään sairaalaan, vaan muuttikin meille pysyvästi. Huutopotkuraivarit heti kynnyksellä.😊

Sä rakastit autoja, kuorma-autoja ja kaivinkoneita. Asfalttikoneet olivat suurin fanituksen kohteesi ja olisit voinut istua tienreunassa niitä katselemassa aamusta iltaan ja niin joskus kavereittesi kanssa teitkin. Pelasit myös jääkiekkoa ja rakastit skeittaamista. Halusit olla Peter Pan ja oppia lentämään... Halusit sitä niinkin lujaa, että lentoharjoituksiasi jouduttiin päiväkodissa vähän hillitsemäänkin. Kotona sait lentää vapaaasti..❤️

Ja arvaa mitä Rasmus, mä olen 100% varma, että nyt sä saat lennellä ja liidellä niin vapaasti ja onnellisena, kuin ikinä haluat, eikä sua estä enää kukaan. Sun viimeiseksi fb-kansikuvaksikin jäi..."Fly with me"❤️ ja siitä voit olla varma, että "someday we will fly together..." Someday.

Sä olit luonteeltasi herkkä, hauras, hyväntuulinen sekä kiltti ja kultasydäminen poika. Sä rakastit pyyteettömästi elämää, perhettäsi, eläimiä ja rakkaitasi. Pidit aina heikompien puolta. Lähellesi sä et helposti päästänyt ketään, etkä myöskään kertonut huolistasi tai haaveistasi. Kumpiakin sulla kuitenkin oli, sekä suuria huolia, että ihania haaveita.

Mulla oli onni asua kanssasi kaksi vuotta sitten pieni hetki yhdessä sun pikkuruisessa yksiössäsi Kissanmaalla. Se aika oli haastavaa meille molemmille, mutta näin jälkikäteen ajateltuna äärettömän kallisarvoista ja ihanaa. Sä nautit, kun sun ei tarvinnut olla yksin ja mamma passasi. Kerroit mulle unelmistasi. Sä haaveilit mm. ihanasta tyttöystävästä, jota olisit halunnut pitää kuin kukkaa kämmenellä. Sä olisit ollutkin jollekin ihanalle tytölle täydellinen, rakastava kumppani. Mä tiedän. 

Vaikka me oltiin perheen eron takia fyysisesti erossakin välillä, niin meillä oli sun kanssa aina ainutlaatuinen ja luottamuksellinen yhteys. Sä luotit ja kerroit mulle asioitasi. Tiesit, että ne jäävät vain mulle. Kun sua painettiin maahan, mä yritin viimeiseen asti kannustaa, tukea ja tsempat. Sanoin sulle, että älä välitä idioooteista. Siks varmaan, vaikka mä oon surun ja ikävän musertama, niin mulla on silti samalla myös äärimmäisen rauhallinen olo. Rauha siksi, että mä sydämestäni tiedän olleeni sulle hyvä äiti ja että meillä oli aina rauhallinen sekä hyvä olo olla yhdessä. En ikinä dissannut tai arvostellut sua, etkä sä mua.

Nytkin, vaikka sä lentelet Peter Panina siellä jossain pilvien päällä mä silti tunnen vahvasti, että oot mun lähellä. Sä oot ikuisesti mun sydämessäni, mielessäni, tatuoituna ihollani ja enkelinä olkapäälläni. Tuot mulle paljon surua ja ikävää, mutta myös äärimmäisen paljon vahvuutta. Mä tiedän. Mä tunnen. Me selvitään yhdessä. Suunnaton ikävä sinua Rasmus rakas. ❤️ Rakkaus ei koskaan kuole. 

Rakkaudella, äiti❤️ "

p.s. Olisipa taivaassakin vierailutunnit...❤️